Suuri 18-vuotinen kiinteistösykli

Puheenjohtaja Bernanken väite on suuri puppua. Fed on sarjamuotoinen kuplan puhaltaja. Tarkastellaan ensin Fedin synnyttämiä kysyntäkuplia. Helpoin tapa tehdä tämä on mitata yhdysvaltalaisille ostajille suunnatun nimellisen loppumyynnin trendikasvuvauhti ja tutkia sitten poikkeamia tästä trendistä. Kuten oheisesta kaaviosta käy ilmi, nimellinen loppumyynti kasvoi 5,4 prosentin vuosivauhtia vuoden 1987 ensimmäisestä neljänneksestä vuoden 2009 kolmanteen neljännekseen. Tämä heijastaa 3 prosentin reaalisen myynnin kasvun ja 2,4 prosentin inflaation yhdistelmää.

Kokonaiskysynnän nimellisen loppumyynnin mittari sisältää kolme merkittävää poikkeamaa trendistä (kysyntäkuplat). Ensimmäinen seurasi lokakuun 1987 pörssiromahdusta. Toinen seurasi Aasian finanssikriisiä sekä Venäjän ruplan ja Long-Term Capital Managementin romahdusta vuonna 1998. Viimeisimmän nimellisen loppumyynnin hyppäyksen käynnisti Fedin likviditeetin ruiskuttaminen väärän deflaatiopelon torjumiseksi vuonna 2002.

Fedin siksak-kaavio on selvä: ylireagointi niin sanottuun kriisiin, joka johtaa liialliseen likviditeetin ruiskuttamiseen (myynnin buumi), jota seuraa likviditeetin tyhjentäminen ja taantuma (myynnin notkahdus).

Viimeisin kokonaiskysyntäkupla ei ollut ainoa, jota Fed pumppasi ylös. Kuten oheinen hintaindeksejä kuvaava kaavio osoittaa, Fedin suosima inflaatiotavoite – kuluttajahinnat, joista on vähennetty elintarvikkeiden ja energian hinnat – nousi säännöllisesti ja vaatimattomasti. Vuosina 2003-2009 tämä mittari kasvoi 14,3 prosenttia.

Fedin inflaatiotavoitteen mittari viestitti, että ”ei ongelmia”. Merkittävissä suhteellisissa hinnoissa oli kuitenkin tapahtumassa äkillisiä muutoksia. Case-Shiller-indeksillä mitatut asuntojen hinnat nousivat räjähdysmäisesti, 44,7 % vuoden 2003 ensimmäisestä neljänneksestä huippuunsa vuoden 2006 ensimmäisellä neljänneksellä. Myös osakkeiden hinnat olivat nousussa.

Jyrkimmät hinnannousut tapahtuivat hyödykkeissä. Commodity Research Bureaun spot-indeksillä mitattuna hyödykkeiden hinnat nousivat 92,2 % vuoden 2003 ensimmäisestä neljänneksestä huippuunsa vuoden 2008 toisella neljänneksellä.

Fedin pitäisi kaivaa esiin itävaltalaisen koulukunnan taloustieteilijöiden teokset, erityisesti professori Friedrich Hayekin. Tärkein opetus itävaltalaisilta oli heidän äärimmäinen skeptisyytensä siihen, että keskuspankkipolitiikkaa ohjattaessa luotetaan yksinomaan yhteen maagiseen indeksiin – hintatasoon.

Hayek nimittäin korosti, että yleisten hintaindeksien muutokset eivät sisällä paljon hyödyllistä tietoa. Hän osoitti, että merkitystä oli eri markkinahintojen poikkeavilla liikkeillä suhdannekierron aikana. Fedin on aika luopua inflaatiotavoitteesta.

Puheenjohtaja Bernanken kiistäminen Fedin syyllisyydestä herättää mielenkiintoisen kysymyksen: miten Fed voi esittää fantastisia väitteitä joutumatta vastuuseen? Professori Milton Friedmanin kunniaksi vuonna 1975 julkaistussa esseekirjassa Capitalism and Freedom: Problems and Prospects, professori Gordon Tullock kirjoitti:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.